Ajatuksia ruoka-asioista

Monta aihetta on vielä käsittelemättä ja monta juttua kirjoittamatta. Muutaman päivän kuluttua mulla on edessä paluu Suomeen ja siirryn bloggaamaan takas tänne http://hurjiahommia.blogspot.com/

Jos nyt sitä ennen vielä yrittäis kertoa muutaman ajatuksen ja julkaista muutaman kuvan.

Se mitä täältä jään kovasti kaipaamaan on tuoreet tropiikin hedelmät! Halvat ja helposti saatavilla olevat! Samoin sitä, että ruokaa on tarjolla joka puolella, sopivina annoksina (täältä puuttuu kokonaan tämä isomegajättipussi-ajattelu) ja ympäri vuorokauden. Suomessa asuva thaimaalainen ystäväni kertoi suurimman järkytyksensä Suomeen tullessa olleen sen, että ruokaa pitää lähteä ”etsimään”!

Itse thaikeittiö ei kyllä ole mikään kasvissyöjän unelmakeittiö. Sen ruoka on lihapainotteista. Lisäksi antibiootteja käytetään täällä järjettömästi, kuten myös erilaisia torjunta-aineita. Luomua löytyy kyllä, enenevässä määrin mutta lähinnä hyvin varusteltujen kauppojen hyllyiltä. Jokunen vuosi sitten viranomaiset ratsasivat ruokatorien hedelmä- ja vihannestiskit ja suurin osa myyjistä oli käsitellyt myytävänsä ihmiselle vaarallisella myrkyllä paremman säilyvyyden ja ulkonäön vuoksi.

Myynnissä oleva kala on ehkä ongittu jostain tällaisesta, kaatopaikan viereisestä lätäköstä. Olen nähnyt, kun ihmiset onkii hylätyllä rakennustyömaalla veden täyttämästä montusta. Ympäristötietoisuus on vielä aika viime vuosisadalta verrattuna suomalaiseen kulttuuriin.

Halvassa palmuöljyssä uppopaistettua ruokaa on paljon tarjolla ja joskus tuo öljy näyttää siltä, ettei sitä koskaan vaihdetta, lisätään vaan uutta perään.

Kasvisruokaravintoloitakin löytyy. Etsimisessä auttaa Happy Cow-sivusto. (Tosin olen huomannut, että siellä on myös paljon virheellistä tietoa.)
Kasvisruoka on thain kielellä aahaan mangsawirat eli อาหาร มังสะวิรัติ. Joskus erheellisesti käytetään nimitystä ahaan dzee eli อาเหารจ (tai kuten ”kirjoitustaidottamat” engelsmannit sen kirjoittavat ahaan jay). Dzee on toki kasvisruokaa mutta siihen liittyy uskonnollisia juttuja, jotka kieltävät esim. kaikkien voimakkaasti tuoksuvien ainesosien käytön. Tällanen on mm. sipuli. Muitakin sääntöjä löytyy, niitä en tunne mutta ymmärrettävistä syistä thairuokakioskin pitäjä voi olla sitä mieltä, ettei hänellä ole ahaan dzeetä vaikka kasvisruokaa olisikin.
Täällä ymmärretään hyvin uskonnon ruokailua rajoittavat säännöt mutta ei aina sitä, ettei kasvissyöjä halua syödä keittoa, joka on tehty kanaliemeen. Jos näet ravintolan / kioskin, jossa lukee เจ ja väritys on keltapunainen niin voit kuitenkin luottaa siihen, että kyseessä on kasvisruoka (vegaaniudesta en tiedä). Jos haluat tilata kasvisruokaa ”tavallisessa” ravintolassa tai katukeittiöstä, niin ainakin tuon mangsawiratin ihmiset ymmärtää.

Hyviä intialaisia ravintoloita on paljon ja niistä löytää kasvisruokaa, joistain myös vegaaniruokaa.

Ennakkoluulottomalla sekasyöjällä on täällä onnen päivät, kun kaikenlaista maisteltavaa löytyy viiden metrin välein. Silloin tällöin olen toivonut, että olisin lihan syöjä. Tuntuu, että jään paitsi niin monesta kulinaristisesta kokemuksesta ja nolottaa kieltäytyä, kun joku kohteliaasti tarjoaa herkkupaloja.

Perinteiset thaimaalaiset jälkiruuat tehdään kookoksesta, riisistä ja vastaavista. Ainakin Bangkokissa tilalle on tulleet ihan uudet herkut. Köyhemmille maistuu donitsit, pullapuotien kakut ja Daisy:n pehmikset. Varakkaammat herkuttelevat eurooppalaistyylisissä kahviloissa kakkujen ja lattejen äärellä tai italialaisella artesaanijäätelöllä. Täytyy myöntää, että jälkimmäiset herkut on tulleet tutuksi meikäläiselle, onneksi niitä löytyy myös kotisuomesta 😀