Mä oon niiiin kissaihminen! Kotona odottaa oma kissaneiti, suurin syy siihen miksi on kiva mennä kotiin. Oman kissan ikävää ei yhtään liennytä Bangkokin kujilla pyörivät kisut. Vaikka ihaniahan ne on ja omakseni ottaisin jokaisen, jos voisin.
Vaikka kissat usein näyttää kodittomilta, niin ei ne sitä välttämättä ole; saavatpahan vaan liikkua vapaasti. Ihmiset ruokkii kissoja, omia ja vieraita, ja ruokakuppeja näkee sijoiteltuna sinne tänne. Tosin raksut maistuu varmaan rotillekkin!
Miksi Bangkokin (ja Thaimaan) kissoilla on töpöhännät? En tiedä eikä kukaan ole vielä osannut kertoa. Toisilla häntä on ihan töpö, toisilla puolikas….
Luulen, että kissat pärjää tässä yhteisössä hyvin. Ei tule vilu, useimmiten on ruokaa tarjolla ja kattoja, joilla loikoilla ja kiipeillä.
Koirat on kaduilta kadonneet (hävitetty?). Vielä vuosi sitten kujilla oli järjettömästi koiria ja nimenomaan kulkukoiria. Kirppusia, haavaisia, ontuvia, kärsivän näköisiä otuksia. Epäilen, että täällä on tehty viranomaisten toimesta joku kulkukoirien siivousprojekti. Koiria toki on mutta ne on useimmiten jonkun omia.
Joillakin elämä koiran kanssa on lähteny aivan outoihin sfääreihin. Olen nähnyt, kun koiraa lykitään vaunuissa / rattaissa, olen nähnyt koiraa kannettavan rintarepussa, koiria puettuna ties mikskä prinsessoiksi….joo, sanomattakin lienee selvää, että kyseessä on koiranomistajan tarpeiden tyydyttäminen eikä sen koiran.
Norsujen taluttelu Bangkokin kaduilla on onneksi menneisyyttä. Kun olin täällä ekoja kertoja, niin sellaistakin vielä näki. Kahdellakympillä sai ostaa jotain bambun vartta ja syöttää norsulle. Olen tavannut norsun Silomilla, joka on yks kaupungin suuria turisti ja pusines katuja.
Maaseudulla tätä perinettä näkee vieläkin, samoin kuin typerää norsuratsastushommaa! Toivottavaa olisi, ettei yksikään turisti enää nousisi norsun kyytiin ja nämä jättilaiset saisivat elää oikeeta norsun elämää.
Kaukana vaan ei poissa 
Jätä kommentti