Kolme kuukautta Bangkokissa on nyt ohi! Eikä koskaan aikaisemmin Suomeen paluu ole tuntunut näin vaikealta.
Lähdön hetki oli haikea ja itkuinen, itkin joogaopea hyvästellessäni ja itkin naapureita hyvästellessäni ja itkin talon henkilökuntaa hyvästellessäni. Taksimatkalla lentokentälle saatiin muutama sadepisara ja ajattelin, että myös Bangkok itkee eroamme 🙂
Olisin voinut jäädä vielä pariksi kuukaudeksi mutta työt Suomessa kutsuvat.
Osa tavaroistani jäi naapurille säilöön, joten mulla on hyvä syy tulla takaisin. Paluu on ajankohtainen joskus vuoden lopulla. Siihen saakka näkemiin; siirryn vanhan blogini pariin. Jatkan tarinoita täällä sitten, kun se on ajankohtaista. Olis mulla vielä paljon kerrottavaa Bangkokista mutta se tuntuu vähän niinkuin puukkoa haavassa käänneltäis. Nyt täytyy keskittyä tähän hetkeen ja koittaa löytää kotimaan kivat jutut.
Kiitos lukijoilleni ja tervetuloa uuden kotimaan blogini pariin https://hurjiahommia.wordpress.com/
Kaukana vaan ei poissa 
Jätä kommentti